Autoin tänää Samia ja sen porukoita muuttamaan ja tutustuin samalla sen toiseen siskoo paremmin. Meillä oli loppuenlopuks aika hauskaa ja oon tavallaan kateellinenki Samille, että sillä on sellanen perhe, vaikkei se aina tuukkaan niiden kans toimee. Oon aina toisinaan kaivannu sellasta ylihuolehtivaa isoveljeä ja välillä on mielessä käyny sellanenkin vaihtoehto, että seurustelenkohan mä Samin kans sen takia, että se on luonnostaan sellanen ylihuolehtiva ja pehmee (muttei siltikään näytä sitä puolta kun harvoille ja valituille = siili piikkeineen), sellanen, jonkalaisena olisin omaa isoveljeäni halunnu pitää. Se tuntuu pelottavalta ajatukselta, mut aina se pelko kuitenki juoksee mua karkuun, koska tajuan, että en mä rakasta Samia niinkun veljeä, koska onhan mulla veli ja mä tiedän miten veljiä rakastetaan - sillä tavalla huomaamattomasti, ettei sitä yleensä ees sanota ääneen, eikä veljen kans käydä leffassa tietämättä leffan jälkeen, minkä väriset hiukset pääosan esittäillä oli hymystä puhumattakaan! Simpsonit me tänään sentään maltettiin leffassa kattoa ja mentiinki sen takia eturiviin, ettei innostuta liikaa (Siihen tilanteeseen nähden, että kaikki seuraa, mitä tapahtuu eturivissä, eikä valkokankaalla.).