Viime torstaina pikajunassa istui mun ja Samin astuessa sisään pitkä Vin Dieselin näkönen mies. Me vaihdettiin matkan aikana katseita muutamaankin otteeseen ja hymyiltiin toisille, ku joku pikkumuija tuli repiin sitä housunlahkeesta ja kysy äidiltään, et oliko tää hänen isänsä. Jossain vaiheessa mies otti jonkin kirjan esille. Mä koitin saada parhaani mukaan sen nimestä selvää, uusia laseja ku en oo vieläkään saanu. AUSTRALIA, siinä luki. Sillä oli rinkka mukana. Se selvästi seuras omaa unelmaansa ja mun unelmaa, vaikkei se sitä tienny. Loppumatkasta mä havahduin siihen, kun se kysyi multa, että monelta me ollaan perillä. Mä en häkellykseltäni saanut kovin montaa sanaa suusta; "12:35" Se nousi ja lähti kohti uloskäyntiä odottelemaan junan pysähtymistä ja se hetki oli ohi. Ohi.

Raiskaajilta sais leikata munat irti tai pistää hepistä roikkuun naulalla seinään niin pitkäks aikaa, että ne surkastus pois. Toisaalta, sillon ne varmaan ottais pesäpallomailat käyttöön ja tunkis ne naisten pyllyihin ja pilluihin. Täällä on raiskattu kaks naista viimeviikon lopulla, helvetti vieköön. Ensin Oulu ja sitten tää mun ja Marian pikku New York.