Hiukset lepää olkapäillä sekasin edelleen ja aamuki on loppunu jo ajat sitte. Ne on edelleen liian lyhyet ja väärän värisetki vielä vaikka alta alkaa jo kuultaa kesän jäliltä omat blondit kutrit. Kuudelta alkaa Emman riparilla vierailuaika. Jos menisinki sinne nyrkkeilysortsit ja painijantoppi päällä hiukset sekasin; halaiskohan Emma yhtä lujaa mua sitten? Tottakai, tyhmä kysymys. Ei se välitä, eikä se oo yhtä maallinen ku liian moni muu. Sellasia ihmisiä on hyvä olla ympärillä, jos ite kuuluu niihin liian moneen muuhun mikä on harmillisen aikee myöntää aina toisinaan...

Illemmalla ois tarkotus nähä Samia. Mulle jäi ihme kyllä näinki pitkäks aikaa hyvä maku kielelle eilisestä. Yö tosiaan hoitaa hommasa. Se soitteli ja kyseli mua aamummala Peten pippaloihin, joka täyttää täysikäset perjantaina. Lauantaina taas on Samin siskon häät. Ehkä pitäs rajottaa, ettei tartte sinne mennä krapulas... Mä voin jo kuvitella mun valkomustan empire-linjasen mekon oksennuksen kuvioittamana ja monen muun päivän pilalla. Tosin ei mun mekon takia.