keskiviikko, 1. elokuu 2007
Asiat vois olla huonomminki, vai mitä?
Tänään on satanu koko päivän pienistä aurongon pilkahuksistaki ja sateenkaarista huolimatta. Me oltiin kävelemässä Samin uudesta kodista niiden vanhaan kämppään ja yhtäkkiä alko kuulua edestäpäin kamala humina. Kaatosadeseinämä vyöry meitä päin. Tajuttiin kuitenki juosta lähimpään porttikongiin katoksen alle sitten jo vähän kastuneina. Kaatosade vaan jatku ja kaduille alko muodostua pieniä puroja kunnes ne niistä kasvo isompiakin. Lopulta me päätettiin lähtee juoksemaan, mutta eihän siitä mitään meinannu tulla, ku naurettiin mahat kippurassa ja seisottiin keskellä lammen kokosta lätäkköä. Se oli taas niitä hetkiä, jota haluaa muistaa siitä kaikesta surkeudesta huolimatta. Mun kasvoille alkaa nytkin väkisin nousta suun tienoille sellanen veikee virnistys, enkä mä valehtele.
Kommentit