Match Point-leffa oli kerrassaan yllättävä ennen lopputekstejä; Miten joku leikki omalla ja varsinkin muiden kolmen elämillä ja tanssahteli nuoralla eteenpäin putoamatta ainakaan päällisin puolin.

Kysymys onkin, että mitä ite tekisin seuraavaks. Tuntuu, että meidän liekki sammu ajat sitten ainakin mun  kohdalta. Sähkö ja se sen sininen väreily puuttuu meidän väliltä. Mä turhaudun. Ehkä siitä, että Sami on niin tasanen, ei suutu, ei suututa, ei näytä intohimoa, ei omista mitään isompia unelmia. Se haluaa kerrostälokämpän tai pätkän rivitaloa sitten Isona, piereskelevän buldogin, pari muksua ja seksiä. Ja lauseen Rakastan sua muutaman kerran päivässä. Se riittää sille.

Elipä kerran muuan pari. He elivät pienessä rivitalon pätkässään meren rannalla hyvin onnellisina kahden lapsensa ja koiransa kanssa. Talo oli tiilinen. Autonkin he omistivat, mustan Toyotan, miehen valitseman. Piha oli hyvin hoidettu. Tosin pensasaita oli vähän rempallaan, sillä talon isännällä oli viimeaikoina ollut kovia migreenejä ja kaljakin oli maistunut lasten pleikkaria pelatessa. Keittiössä haisi juustopasta ja roskis oli viemättä. Lapset tekivät huoneissaan jotain ihan muuta kuin läksyjä. Olivat tulleet isäänsä. Poijatkin olivat jo viiden ja kahdentoista ikäisiä ja tajusivatkin maialmanmenosta jo jotain. Heidän isänsä kertoi heille jok'ikisenä iltana hänen nuoruustarinoitaan hänestä, ystävistään, varkauksista, tappeluista, huumeista... Ja lopulta hän kertoi pojille hänen ja vaimonsa rakkaustarinan ja lopetti sen, kun kyyneleet alkoivat valua pitkin poskia. Hän väitti pojille saaneensa roskan silmään, suukotti heitä poskille, petteli ja häipyi sulkien ovet perässään kodin siististi kaakeloituun vessaan. Isä mietti, kuinka voisi ajella uudella Harrikallaan vaimonsa kanssa ilman huolia pitkin merenrantaa jossain päi Suomea, ilman oman kotikaupunkinsa painostusta tällaiseen elämään. Ei hän tätä ollut halunnut ollessaan kuudentoista, tuntui kuin elämä olisi valunut sormein läpi. Mies nukahti paskalla istuessaan siihen paikkaan. Aamulla hänen karvaiseen perseeseensä oli jäänyt rinkan muotoinen soikio ja hän havahtui rymistelyyn oven takana. Pojat halusivat aamupesulle. Heidän isänsä urahti ja nousi. Hän katsoi itseään pelistä ja huomasi parran olevan ajamatta. Partakoneen suristessa hänelle muistuivat eilisiltaiset ajatukset mieleen. Isä pohdiskeli niitö vielä hetken ja totesi, että ilman poikiaan ja vaimoaan hänellä ei olisi mitään. Nuoruustarinoillakaan ei olisi merkitystä ehkä kenellekkään muulle niin plajon kuin pojille. Hänen pojilleenm joita hän rakasti enemmän kuin vastavahattua autoaan, tietenkin. Hänen elämänsä ei sittenkään ollut valunut hukkaan, hän totesi ajatuksissaan ja marssi keittiöön, jossa aamupala oli jo valmiiksi katettuna hänelle. Omalla paikallaan hän huomasi kuitenkin lapun, lapun jossa luki: " Hyvästi. ".

Tossa vaiheessa vaan ei enää sanota hyvästi. Ehkä mä nyt tajuan jotain siitä, ku jotkut väittäät, että noruus menee ohi, jos seurustelee. Sami suojelee mua kaikelta mitä se on ite jo kokeillu, ja todennu pahaks ja huonoks, se ei anna mun kokeilla mun mun omia siipiäni.
   Meidän unelmat ei oikeen natsaa kohilleen, ja mä en oo ajatellu Samia ja Australiaa samassa lauseessakaan, enkä tosissani tulveaisuudessakaan. Mä oon liian hukassa itteni kans, että voisin seurustella toisen ihmisen kans antamalla kaikkeni, vaikka se kuin mua rakastais. Mä en rakasta yhtä paljon vaan plajon väehmmän, jos rakastankaan. Kiintymys. Rakkauden puutteesta huolimatta kiintymysken takia on vaikee päästää irti.