Me oltiin lauantaina miehenpuolikkaan kans sen siskon häissä ja sen siskon pojan kastajaisissa. Siellä oli porukkaan kun pipoa, eikä kaikki mitään mukavimpia ihmisiä, niinkun esimerkiks Samin setä, joka yritti kähmiä mua persuksista ja onnistukin kerran ja sen pappa taas oli löytäny toisesta suvusta juopottelukaverin, mikä vois joltain kannalta olla ilonenkin uutinen, ettei tarvii kuolla yksin, syntisenä ja puutteessa kun vaimo on kuollu ja maksullisiinkaan ei oo varaa. Viis tuntia me siellä jaksettiin olla, mikä oli sinänsä aikamoinen ihme, sillä voileipäkakku oli liian suolasta, makeet kakut loppu kesken ja mekään ei voitu juua edes yksiä Karhuja Samin isän nähden, vaan hoksattiin sitten mennä vessaan kokonaisen päkin kans ja tultiinhan me sieltä poiski - pahan hajusina. No, aurinkohan ei voi aina paistaa joka kolkkaan... Poislähettäessä Sami joutu kantaan mut parempivointisena sen parisataa metriä autolle, koska mä en enää pysyny pystyssä; varmaan osittain kaljan, kuohuviinin ja osittain jaloissa olevien isojen rakkojenki vaikutuksesta. Piikkarit ei oo mua varten.