Voi luoja, että osaaki särkee päätä. Liikavirkeys painaa, herättiin ton miehenpuolikkaan kans kolmelta. Mä ihmekyllä nukuin tosi hyvin, vaikka nukkumaanmennessä meitinkin vielä sitä, että miten mä kullalle kertoisin, että oon bisse. Oon tullu siihen tulokseen, että vitut mä siltä sitä haluun salata, kun sekin mulle on täysin luottamuksensa antanu.  Mä otan enemmän kun annan, eikä se tunnu hyvältä.

Torstaina aamulla junalla kohti Oulua. Veeti on kuukauden ikänen tuleva kakara ja Marjaanan ja Mikon lapsi. Marjaana on Samin sisko ja Mikko Samin siskon mies. Niillä on kaksio ja me mennään sinne pariks yöks. Ne on mukavia. Se on hyvä, että ihmiset on mukavia.

Toisinaan mä toivon, että ystävät löytäis tän blogin ihan sattumalta, mieluiten Emma. Kaikki ois nin paljon helpompaa, vaikka se, joka tästä vaikeeta tekee, on minä. Mä en voi pyytää tai käskeä muita kertomaan, mitä mun pitää tehdä ja miten, koska mun päänsisänen järjestelmä ei toimi samalla tavalla kuin jonkun toisen ihmisen. Valitettavasti.